Rakennusten hävittäminen polttamalla (Kuntaliiton ohje)

Rakennusten hävittäminen polttamalla on lähtökohtaisesti poikkeuksellinen menettely. Rakennusten hävittämiseen polttamalla liittyvät määräykset kuuluvat kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin, joissa voisi olla perusteltua kieltää rakennusten hävittäminen polttamalla.  

Kokonaisen rakennuksen polttaminen ei ole jätteenpolttoa

Perustusten varassa kiinteästi seisova rakennus ei yleensä ole jätettä, vaikka se olisi saanut purkuluvan. Rakennuksesta puretut osat sen sijaan luokitellaan jätteiksi. Koska rakennus itsessään ei yleensä ole jätettä, se ei siten kuulu jätelain soveltamisalan piiriin (katso HE 199/2010 jätelaiksi 3 §:n perustelut).

Mikäli rakennusta pidettäisiin jätteenä, voisi sen polttamiseen tulla sovellettavaksi Valtioneuvoston asetus jätteiden polttamisesta (151/2013). Siten kokonaisten rakennusten polttamista ei käsitellä poikkeamispäätöksenä jätehuoltomääräyksistä eikä asia kuulu kunnan jätehuoltoviranomaisen toimivaltaan.

On huomattava, että kun rakennus on poltettu tai palanut, jäänteeksi jääneet materiaalit ovat purkujätettä ja kuuluvat asianmukaisen jätehuollon piiriin.  

Rakennusten polttoon liittyvää juridiikkaa 

Rakennusten hävittäminen polttamalla kuuluu juridisesti kahden eri viranomaisen, ympäristönsuojeluviranomaisen ja rakennusvalvontaviranomaisen, itsenäiseen toimivaltaan.

Rakennusten polttaminen voitaisiin ja tulisikin lähtökohtaisesti kieltää kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Rakennuksen hävittäminen polttamalla on verrannollinen rakennuksen purkamiseen, joten se vaatii ns. purkuluvan rakennusvalvontaviranomaiselta.

Rakennusten hävittäminen polttamalla on poikkeuksellista. Se soveltuu lähinnä vain niihin hallittuihin tapauksiin, joissa pelastustoimi voi käyttää rakennusta harjoituskohteena.  

Purkaminen ja MRL 

Purkuluvan saadakseen rakennuksen omistajan tulee olla yhteydessä rakennusvalvontaviranomaiseen, joka tarkastelee maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, onko rakennuksen purkaminen ylipäätään mahdollista. Purkulupaa tarkastellaan vain maankäyttö- ja rakennuslain näkökulmasta ja siinä ei oteta kantaa purkamismenettelyyn.

Olisi hyvä, että rakennusvalvontaviranomainen toteaisi päätöksessään tai muussa kirjelmässään, että purkamisluvalla tai purkamisilmoituksella ei ole vielä ratkaistu, onko polttaminen ympäristönsuojelulainsäädännön kannalta sallittua. 

Polttaminen ja ympäristönsuojelulaki 

Suunnitellusta poikkeuksellisesta rakennuksen polttamisesta tulee antaa tieto hyvissä ajoin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, joka tarkastelee polttamisen edellytyksiä poikkeamisena ympäristönsuojelumääräyksistä.

Mikäli rakennusten polttamisesta ei ole olemassa ympäristönsuojelumääräystä, saattaa tulla kyseeseen myös ympäristönsuojelunlain (527/2014) 120 §:n (Poikkeuksellinen tilanne muussa kuin luvanvaraisessa, ilmoituksenvaraisessa tai rekisteröitävässä toiminnassa) nojalla toiminnasta vastaavan tekemä ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ympäristönsuojeluviranomainen voi harkita ympäristönsuojelulain 180 §:n mukaisen yksittäisen määräyksen antamista pilaantumisen ehkäisemiseksi.  

Ympäristönsuojeluviranomaisen on hyvä tiedottaa jätehuoltoviranomaista asiasta, koska mahdollisen polttamisen seurauksena syntyy myös purkujätettä. Polttamislupaan tarvitaan pelastuslaitoksen ilmoitus siitä, että se aikoo käyttää kohdetta harjoituksiin. Muuten ei poikkeamisia tai lupia ole syytä myöntää.

Jotta asian käsittely ei olisi käytännössä kohtuuttoman hankalaa, tulisi käytännössä viranomaisaloitteisesti ohjata asia näihin eri käsittelyihin yhden hakemuksen tai ilmoituksen perusteella.